maanantai, 23. tammikuu 2012

ANSAITSEMISESTA PUHE

 

ELÄIMET ETUSIJALLE
 
Jatkuvasti vedetään eläinten asema esille. Se tuli aiemmin esille kun eläinaktivistit tempasivat ja Finlandia-ehdokas, esikoiskirjailija Laura Gustafsson vastasi haastattelussaan "muinoin", että myös hänelle on eläinten asema ollut jopa tärkeämpi kuin naisten asema. Myös presidenttiehdokkaiden tenteissä tuli sama asia turkistarhauksen puitteissa esiin.

Olipa kysymyksessä eläin tai ihminen niin hoidon on oltava paras mahdollinen. On vain hullua vetää esille sika- , siipi- ja muut karjatilat sekä turkistarhaus kun kyseessä ovat ihmisten todelliset elinkeinot. Luonnollisestikin näillä tiloilla on hoidettava eläimiä huolella kunnes ne lahdataan ihmisten hyvinvoinniksi, ruoaksi, lämpimyydeksi tai jopa kauneudeksi. Näistä eläimistä tiedetään ovatko ne kohta synnyttäviä, juuri synnyttäneitä vai onko niillä avuttomia poikasia. Tiedetään siis niiden perhesuhteetelämänvaihe. Metsästys on raakaa touhua eikä kenenkään ainoa elinkeino. Metsästyskaudet on sijoitettu niin, että teoriassa tiedetään eläinten perhesuhteet ja tässä mielessä sopiva kaatoaika. Kuitenkin joillain eläinyksilöilläkin saattaa olla normaalista poikkeava elämänrytmi, toisenlaiset ”perhesuhteet” kuin mitä metsästäjä luulee. On kuin iskettäisiin kaveri baaritiskiltä ja omitaan itselle, ei tiedetä kaadettavan tarpeellisuutta toiselle luontokappaleelle.

Hyvästä riistaruoasta huolimatta kiinnittäisin kuitenkin enemmän huomiota metsästykseen kuin eläintiloihin.

Pekka Kivekäs
 
 

maanantai, 23. tammikuu 2012

PALKALLISEN TOIMINTA-AIKA

 

TYÖAJAN KESTO JA SIITÄ JANKUTTAMINEN 

 

On uskomatonta kuinka jaksetaan jankuttaa työajan pidentämisestä.

Nuorempana tulisi aloittaa työt ja entistä vanhempana lopettaa palkkatyön tekeminen.

Työuran pidentäminen ei ole mahdollista niin kauan kuin työnantajat hyljeksivät ikäihmisiä.

Työuran pidentämisestä on myös turha puhua niin kauan kuin on työttömyyttä. Jos ”pakkotyöaika”

pitenee niin työttömien määrä kasvaa.

Itse olin ilmoittanut työnantajalleni, että lopetan sitten kun minut heitetään pellolle. Kahta kuukautta ennen 65-vuotispäivääni se tapahtui. Minulle työ oman alani erikoisasiantuntijana oli mieluisaa, mielenkiintoista ja siitä hyötyivät asiakkaamme, heidän asiakkaansa ja käsittääkseni myös työnantaja suoraan tai välillisesti. Puhelin- ja sähköpostineuvontaa olen saanut edelleenkin antaa, se on mukavaa, mutta ei palkallista. Ilmaisen työn tekemistähän eivät työajanpidennyksen haihattelijat toki tarkoittaneet käydyissä presidentinvaalipaneeleissa. Vain yksityisyrittäjä voi jatkaa työntekoaan niin kauan kuin jaksaa, muut heitetään ulos ”ennen aikaisesti” pois työelämästä halusivatpa he tai eivät.

Eilinen, sunnuntainen 22.01.2011 vaalitulos osoitti ehkä sen, että myös presidenttiyteenkin kaivattaisiin yläikärajaa  S u o m e s s a  vaikka ei muualla. Ehkä se olisi oikein vaan ei yhteensopiva työuran pidentämisperiaatteen kanssa.

 

Pekka Kivekäs

keskiviikko, 14. lokakuu 2009

Keskittäminen kehittämisen kääntöpuoli

Elämme keskittämisten kulta-aikaa.

Hallinto keskitetään jonnekin kauas ihmisisitä, jotka tahtoen tai tahtomattaan liitetään toiseen kuntaan tai kaupunkiin. Nämä uudet "liitännäiset" menettävät yleensä jonkun tai jotkut palvelut, jotka ennen olivat käden ulottuvilla. Matkaa tulee enemmän kuin juoksumatka. Vanhemmille ihmisille se tietää monesti taksin tilaamista ja käyttämistä.

Kesäpaikkamme on myös kunnassa, joka ajat sitten liitettiin toiseen kuntaan. Palveluita ei kesäkunnassamme ollut muita kuin neljä elintarvikekauppaa. Ne saattoi ryhmittää huoletta ryhmiin: kaksi ja kaksi. Yksityisiä näistä  oli kaksi ja kaksi oli ketjuun kuuluvia. Mukavasti lähes kylkikyljessä oli yksityinen ketjuuntuneen vieressä ja nämä keskenään sopeutuneet parit olivat taasen toisesta parista noin viiden kilometrin päässä. Nyt tässä kesäpaikkamme alkuperäiskunnassa on vain yksi kauppa ja sekin on tontistamme seitsemän kilometrin päässä. Nykyisin ei kulje myöskään kauppa-auto, joka neljästä kaupasta huolimatta kulki aikoinaan lähes pihasta pihaan.

En sure itseäni kauppojen vähenemisen tai nyt käytettävien kauppojen etäisyydeen vuoksi vaan suren heitä, jotka asuvat kunnassa ympäri vuoden, ovat vanhoja eivätkä omaa enään ajokorttia saatika sitten autoa perheessään. Niin, linja-autovuorojakaan ei vuosiin ole noilla ihmisten ilmoilla olevilla perukoilla ollut. Miten ovat siis ruokahuolto ja elinmahdollisuudet siellä. Se meiltä katsottuna seitsemän kilometrin päässä oleva kyläkauppakin on talveksi sulkenut ovensa.

Nyt Tammisaari taistelee synnytysosastonsa puolesta. Kuinka moni osaa ennekoida synnytysajankohtansa oikein ja lähtee juuri oikeaan aikaan liikenteeseen. Kuka menee liian aikaisin ja palautetaan kotiin, kuka menee liian myöhään  ja synnyttää omaan tai vuokra-autoon, taksiin. Kenellä synnytys uusien etäisyyksien vuoksi menee täysin pieleen.
Tammisaari on vielä lähellä muita sairaaloita, mutta olen jo pitkään ihmetellyt Lapin kanssa, en lehteä , johon en ole tutustunut vaan ihmisiä, joilla sairaalat ovat olleet jo kauan kaukaisten teiden ja matkojen päässä ja etääntyvät entisestään kaikenmoisten liitosten, liittoumien ja säästösysteemien johdosta.

Kuvaavaa etäisyyksien mahdollisisita haitoista on esimerkki omasta kesäpaikastamme. Minulle soitti muutama vuosi sitten ystävällinen naapurimme. Hän seisoi kesätalomme pihalla kuultuaan keskellä talveä palohälyttimemme jatkuvan ujelluksen neljänkymmenen metrin päässä sijaitsevaan kotiinsa. Huolellisena ja huolestuneena miehenä hän oli hälyttänyt palokunnan tulemaan sammutus ja turvatöihin. Kysyin naapuriltani näkyykö tulta tai savua? Ei kumpaa- kaan. Ovatko ikkunat jäässä ? Ovat. En uskonut, että tuli olisi irti, mutta kerroin naapurillemme reitin, jonka kautta palokunta vähimmin vaurioin pääsee tunkeutumaan palaviin tai palamattomiin tiloihin. Soitin vartin perästä. Reitti oli löytynyt, mutta sitä ei oltu avattu ettei tuli saisi happea ja koko talo olisi heti raunioina. Ei ollut palokuntakaan vielä saapunut noin kahdeksantoista kilometrin päässä olevalta asemaltaan. Soitin jäleen noin vartin kuluttua. Palokunnasta ei tietoakaan ja talo oli edelleen pystyssä. Soittelin sillointällöin ja noin tunti kaksikymmentä minuuttia kun oli kulunut kuulin, että palokuntalaiset olivat soittaneet, että heillä kestää vielä tovin koska tie on niin liukas. Lähes kaksi tuntia oli kulunut kun palokunta saapui ja totesi, että palohälyttimen paristo oli lopussa ja poikkeuksellisesti aiheutti jatkuvan hälyn pikku piippausten asemesta. Mitä olisi ollut jäljellä jos tuli olisi ollut irti. Nyttemmin lähellä tuolloista paloasemaa, - onko se vielä siellä, en edes ole kysynyt - , paloi suojeltu kiinteistö maan tasalle. Matka ei ollut pitkä kuten meidän tapauksessamme tai saatika sitten jossain isänmaamme perukoilla.

Keskittämiset ja liitokset etäännyttävät hallintoa, poliisia, pankkeja sekä kaikkia palveluita sairaan-, vanhus- ja ehkä kotihoidonkin osalta. Tämä kaikki tuottaa turvattomuutta, jota me emme kaipaa ikäluokasta ja sukupuolesta tai syntyperästämme riippumatta.

PeKi

maanantai, 12. lokakuu 2009

Miten palautetaan hallituksen uskottavuus ?

Uskottavuus kysymys oli jälleen muutama päivä sitten aamu TV:n puheenaiheena.

Vatkaaminen siis jatkui edelleenkin hallitus-  ja eduskuntakysymyksessä.

Oletettavaa on, että tässä tapauksessa aika parantaisi haavat kuten asia ei kaikissa jokapäiväisissä asioissa tunnu olevan. Taaskin voi sanoa, että media pitää haavat auki. Haavoja tulen minäkin nyt pitämään auki kirjoituksellani, jonka kirjoitin jo tuona TV-aamuna, mutta jätin alkuperäisessä muodossaan varsin piiloon. Ehkä se nyt tulee näkyviin , jos siitäkään nyt mitään iloa on.

Tuona aamulla tosin todettiin mm. , että hyvin todennäköistä on, että he,joita nyt parjataan istuvat seuraavankin kauden eduskunnassa, ehkä myös siis hallituksessakin.      Tämä hallituksessa istumisajatus on vain minun, ei käsittääkseni aamulla esiin tullut mielipide.

Toistan ajatukseni, jonka olen aiemmin kirjoittanut, että ei se ole tyhmä, joka ottaa vaan se, joka antaa. Eri asia on se jos pyydetään taholta, jonka antamiset lasketaan lainvastaisiksi tai kunniattomiksi. Tämä koskee niin  yksityiselämää kuin virkamies- ja hallintotasoa eli aivan kaikkia elämän aloja.